Sielukas ura

Blogi

Runoilijattaret ja intohimon kääntöpuoli

Kirjoitettu: 10.12.2023

Tiesitkö, että maailman varhaisin nimeltä tunnettu kirjailija oli Inanna-jumalattarelle omistautunut papitar?

Enheduanna oli sumerilainen ylipapitar, joka ”virkatyönsä” ohessa kirjoitti Inannalle eeppisiä runoja ja hymnejä 2200-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Runot kuvaavat voimakastahtoista jumalatarta toteuttamassa kosmista suunnitelmaansa, mutta niissä kuuluu myös kirjailijan oma minuus ja henkilökohtainen suhde Inannaan. 

 Tämä oli murros sen ajan teologisessa ajattelussa. Enheduanna teki suhteesta jumalaan persoonallisen, yksityisen. Samalla hän kohotti Inannan muiden jumaluuksien yläpuolelle. Mielenkiintoista on, että myös antiikin runouden suuren nimen Sapfon runot olivat dialogia Afroditen kanssa. Afrodite ja Inanna kuuluvat molemmat Venus-myyttien rihmastoon. 

Minusta on loputtoman kiehtovaa miettiä, mikä on Venus-myyttien merkitys ihmisen kehitykselle. Venus-myyttejä voi ajatella sivilisaation moottoreina, intohimon ja kunnianhimon energioina. Mutta niillä on myös toinen puoli. Venus-myyttien yksi peruselementti on matka manalaan, pimeyden maahan.

Muinaiset runoilijattaret ymmärsivät jumalattaren kääntöpuolen. Heidän teksteissään jumalatar ei ole mikään herttainen olento.

Nykykulttuurissa, joka arvostaa tuottavuutta, aktiivisuutta ja elinvoimaisuutta, on tärkeää oivaltaa Ereshkigalin, Inannan kaksoissisaren ja manalan kuningattaren, arvo ja merkitys. Intohimovoimien kanssa kulkee aina vastavoima: kuolema, suru ja elämän järkähtämättömät lainalaisuudet. Niiden kohtaaminen on avain korkeampaan tietoisuuteen. 

On vapauttavaa, kun manalan voimat muuttuvat vastustajasta elämän tukijalaksi.

Jos olet kiinnostunut tutkimaan, miten omalla sielutasollasi kytkeydyt Venus-myyttien ”perheeseen”, 29.12. alkaa kirjallisuusterapeuttinen ohjaus Rakkauden jumalattaren kasvumatka