Blogi
Miksi unelmani torpataan?
Joskus elämässä tulee tilanne, jolloin emme vain pääse suuntaan, johon haluaisimme mennä. Mikään, mitä yritämme, ei vain toimi. Olo on voimaton ja tuntuu, ettei itsellä ole enää mitään sanavaltaa tilanteeseen. Mikä tämä näkymätön seinä tai lasikupu oikein on ja miksi se on siinä?
Useissa taruissa ja myyteissä kahden maailman välissä on portinvartija, joka pysäyttää tai testaa. Myyttisestä näkökulmasta este unelman tielle voi syntyä, kun portinvartija sielussamme ilmoittaa, että meillä ei vielä ole hallussamme tiettyä tietoisuutta, viisautta tai voimaa, joka tekisi etenemisestä turvallista.
Törmäys kirjasyksynä
Minulla on ollut elämässä useampiakin portinvartijoita. Yksi niistä liittyy esikoisromaaniini Todistajaan. Törmäys oli kova enkä silloin vielä ymmärtänyt, mistä on kyse.
Olin pitkään todella pettynyt, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Todistajasta nuivahkon arvion, eikä siitä tullutkaan suurta kulttuuritapausta kuten olin haaveillut ja kustantamo odottanut. Jälkikäteen ajattelen, että haaveessani oli paljon muutakin kuin rakkaus kirjoittamiseen.
En ole rehellisesti sanottuna vieläkään 100 % toipunut, mutta ymmärrän, että se mistä haaveilin, nousi egon tarpeesta olla arvostettu. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, ego on osa jokaista ihmistä ja sillä on omat tarpeensa. Egon ei ole kuitenkaan tarkoitus johtaa elämää kuin tiettyyn pisteeseen asti.
Juuri siinä pisteessä portinvartija on erityisen tarkkana.
Oletko mystikko?
Kirjoitusprosessin loppuvaiheessa kaikki sujui kuin tanssi ja odotin innolla teoksen lähtöä maailmalle. Mutta kun julkaisupäivä syksyllä läheni, asiat alkoivat mennä hassusti.
Julkkareihin tekstiä lukemaan buukattu näyttelijä perui pari päivää ennen, Hesarin kriitikko vaihtui viime hetkellä ja Suomen Kuvalehdelle annettu mainio, kirjaa hyvin taustoittava haastattelu ei koskaan ilmestynyt, koska toimittaja ei vain saanut juttua kirjoitettua.
Jälkeen päin ajatellen tuntuu kuin olisin törmännyt kosmiseen portinvartijaan. Mutta huomasin myös, että julkaisupäivän lähestyessä olin alkanut pelätä. Siksi tein ratkaisuja, joiden avulla saatoin pysytellä osittain piilossa. Hermostoni ja mieleni eivät vielä olisi olleet valmiit raikuvampaan vastaanottoon.
Toisaalta koen, että portinvartija ei ollut tässä tapauksessa pelkästään sisäinen. Kirjani yhdisti historiallista faktaa ja henkisestä maailmankuvasta nousevaa näkemystä tavalla, joka oli varsin kaukana valtavirrasta vielä kymmenen vuotta sitten.
Silti kirjasyksyyn mahtui paljon näkyvyyttä ja lukuisia esiintymisiä, niiden joukossa peräti kaksi televisiohaastattelua Maikkarilla ja YLE:llä. Syksyn aikana kaksi eri haastattelijaa kysyi minulta kirjalavoilla: ”Linnea Alho, oletko mystikko?”
Kahdesti kielsin. Toisen kerran jälkeen päätin, että kolmatta kertaa en enää kieltäisi.
Kadoksissa ollut tarina alkaa löytyä
Kun vuotta myöhemmin löysin kirjallisuusterapian, tajusin että tämä on minun juttuni - se joka avaa seuraavan luvun elämässä.
Kun vielä opintojen aikana aloin työskennellä satujen ja myyttien parissa, tunsin, että jokin tyhjä kohta minussa alkoi täyttyä. Olin pitkään tuntenut, että minulta puuttui tietty tarina. Romaanissa olin kirjoittanut elämästäni suvun jatkumossa ja yrittänyt ymmärtää, mihin myrskyisä 1900-luku oli meidät ihmisinä tuonut. Mutta edelleen minua vaivasi tunne, että jokin universaalimpi tarina ei ollut hallussani.
Satujen maailma oli minulle lapsuudesta tuttu – nyt aloin ymmärtää niiden symboleja uudella tavalla. Myyteistä taas etenkin Inanna-jumalattaren tarina avasi minulle näkymän sielutasolle: kuka olen, mikä on roolini, miksi tietyt kokemukset toistuvat ja miten voin alkaa itse johtaa elämääni.
Sanat ovat taikakaluja, jotka kuljettavat energiaa. Kun oikea tarinan lanka löytyy, sanat pystyvät muuttamaan todellisuutta. Ja kaikista upeinta on, kun saan luoda tilan, jossa ihmiset löytävät omat maagiset sanansa - ne, jotka muuntavat heidän maailmaansa.
Sen vuoksi teen ohjaustyötä kirjallisuusterapeuttisella otteella. Kun ihmiset tulevat ytimeensä ja toimivat sieltä käsin, se muuttaa maailmaa sekä pienessä että isossa mittakaavassa.
Torppaajasta rehelliseksi peiliksi
Siksi nykyään ajattelen esteistä hieman eri tavalla. Kaikki esteet eivät ole merkkejä siitä, että olemme väärällä tiellä.
Joskus ne ovat portinvartijoita, jotka haluavat meidän pysähtyvän ja katsovan tarkemmin: Mitä en vielä hahmota? Mitä pelkään? Missä olen itse oma torppaajani ja mihin en ole oikeasti vielä valmis?
Sielun reittiopas -työpajassa tutkimme myyttistä maailmaa ja teemme mielikuvamatkoja sen eri kohteisiin. Kuulostelemme, millainen portinvartija kokemasi esteen takaa löytyy ja mikä on hänen viestinsä.
Työpaja järjestetään torstaina 27.8.2026 klo 19–21, ja ilmoittautuminen on auki sunnuntaihin 23.8. asti. Lue lisää ja ilmoittaudu Sielun reittiopas -työpajaan.